lauantai 19. joulukuuta 2015

Mitä opin?

Sitä en ehkä vielä edes tiedäkään.. Tässä sitä istutaan juna-asemalla odottamassa kotiinpaluuta. Sitä joka aikoinaan näytti niin kaukaiselta ja ihmeelliseltä. Se mitä tavallaan jo odotti ensimmäisenä päivänä tänne tullessa.

Muistan kuinka samojen matkakassien kanssa saavuin laiturille yksin etsien yliopiston merkkejä. Kuinka minut napattiin matkaan ja kuinka jo ensimmäisellä bussimatkalla tutustuin ihmisiin, jotka pysyivät mukana koko omassa pikku seikkailussani. 

Tämä aika täällä on ollut ihan oma lukunsa mun kirjassa. Elämä on täysin erilaista verrattuna siihen mihin olin/olen tottunut tutussa kotimaassani ja -kaupungissa.. Kuinka uusi ympäristö tekeekin niin paljon ja kuinka hektinen, melkein rutiiniton elämä vaikuttaa kaikkeen.. 

Ehkä siis hieman kaipasin sitä järjestystä. Tietysti läheisiä ja kavereita. Usein huomasin itseni "huonokaveri" asemasta. Miksi en soittanut tai laittanut viestiä. Uskon kuitenkin että ne todelliset ystävät pysyy siellä ja vierellä vaikka emme aina kuulisikaan toisistamme. Silloin kun näemme on kaikki kuin edellisellä kerralla.

Paluu siihen mitä tämä matka on antanut. Yhden kokemusrikkaimman syksyn elämääni. Niin monta uutta ystävää ja tuttua. Ne parhaimmat ystävät joita en ehkä osannut edes odottaakaan tekivät tästä sen mitä se oli. Opin kuinka rajat maiden välillä merkitsee niin paljon mutta toiselta kantilta ei taas kuitenkaan laisinkaan. Nyt tiedän että selviän, vaikka en aina uskoisikaan. Itsestäni tämä vaihto löysi uusia ja vanhoja piirteitä, joita varmasti pitää tutkailla ja paljon kotiin palattua. Kaikki se yhteisöllisyys, ihmiset ympärillä, oma yksinäisyys, halu kokea sekä unelmien täyttäminen on ollut tämän syksyn avainsanoja. Kuinka ne jotkin tavoitteet eivät toteutuneet, kuinka jotkin asiat yllätti. Miten monta kertaa omaa ajatusmaailmaa onkaan joutunut tutkalemaan ja kuinka monta kertaa on nähnyt tai kuullut jotain mitä ei ikinä olisi kuvitellutkaan.

Voisin kirjoittaa vaikka ja kuinka pitkän tarinan tästä syksystä, mutta tuskin kukaan jaksaisi tai haluaisi sitä edes lukea. Luultavasti palaan tähän uudestaan ja uudestaan. Mutta yksityiskohdat taitavat jäädä omiin muistoihin ja osa niistä pääsee jaettavaksi niille ketkä sitä haluaa. 

Yliopisto joka saattoi mut tänne, mutta jonne hakiessani en osannut odottaa oikeastaan yhtään mitää.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti