torstai 29. lokakuuta 2015

Feel..

Tiettekö sen tunteen, kun joku pienikin tuoksu tuo mieleen niin paljon muistoja. Joskus ei edes tuo mieleen mitään konkreettista vain syvän tunteen joka yhdistää johonkin menneisyyteen. Oudot yhteensattumat saavat miettimään miten muistot ja elämä yhdistyykään saloissa päämme sisällä. Niin paljon elämässä ehtii tapahtua. Kaikkea ei millään voi muistaa, vaikka kuinka yrittäisikin. Välillä oikein ärsyttää kun tietää että ne ihanimmatkin muistikuvat ja talletetut hetket saattavat kaikota mielen kujilta vaikkemme niin haluisikaan. 

Eilen esimerkiksi yliopistolle kävellessä nenääni kantautui aivan selkeä muistotuoksu. Ala- ja yläasteen ruokailu, jonka luulin jo unohtaneen. Paljon kerralla takaisin mileen ihan vain sisätilan järjestyksestä satoihin tapahtumiin ja keskusteluihin niillä penkeillä. Aina sitä ei edes tajua kuinka elämä etenee. Suurimmat tuoksumuistoni ovat usein liittyneet juuri lapsuuteen, kuten hoitopaikkaani isotädillä. Siitä kun muodostui aikoinaan kuin toinen koti niin paljon siellä vietetyn ajan vuoksi. Vieläkin muistan aamupalat, lempikirjani, lukuisat videot, siis todellakin ne VHS-kasetit ei mitään DVD-levyjä sekä monet maut ja hetket. Kumma kuinka näin tarkemmin ajatellen mieli palauttaa takaisin yllättävän paljon sellaista mitä ei heti ajattelisikaan. Kaikkea mennyttä on tullut ajateltua ja hieman kaivattuakin. Sitä kun ei saa takaisin. Kuten blogini otsikkokin sanoo.. Muistoista tulee osata nauttia ja tallettaa ne tärkeimmät siksi että ne ovat arvokkaita ei siksi että niitä pitäisi muuttaa. 

Toivottavasti edes hieman tästä syksystä siis jää mieleeni sellaista, jota vielä kymmenen ja toisenkin jälkeen muistan kuin eilispäivän. Niin paljon ihanaa kun täälläkin on jo koettu. Ehkä siksi tämä blogi ja oma päiväkirja on hyvä kuljettaa mukana. Edes pieni osa elämästä tallentuisi jonnekkin ja sitä voi myöhemmin tutkailla. Ei liian kriittisesti vaan sopivasti oppia ottaen ja mennyttä muistellen. Huomaten miten elämä opettaa, kuljettaa, välillä satuttaa, mutta myös antaa niin paljon takaisin kun vain osaa ottaa. 

Nyt kohti uusia muistoja. Tämäkin teksti päädyttiin kirjoittamaan spontaanin IKEA-reisun fika tauolla. Edessä vapaa viikonloppu ja mieli odottava!

IKEAn herkkuja siis palkaks viikon aherruksesta

Ihana aamumaisema kun yliopistolle toissapäivänä suuntasin 

Tässä myös hieman syksyistä ilmettä, oispa hyvä kamera ja valokuvaaja matkassa vois saada tännekkin muuta kun selfietä ja puhelimen laatua, vaikkakin olen ollut supertyytyväinen iPhonen laatuun kuten tuli Norjan reissullakin taas todettua

maanantai 26. lokakuuta 2015

Syksy

Pikkuhiljaa alkaa mieli asettumaan syksyyn ja tulevaan talveen. Ehkä se viimeinen niitti oli kellojen siirto talviaikaan. Vaikka se aikaa siirtääkin takaisin kohti kesää ei se hirveästi mieltä lämmitä. Yhtäkkiä huomaa kuinka lehdet ovatkaan muutuneet monenkirjaviksi tai jo pudonneet koristamaan maanpintaa. Se kesäöinäkin kuuma nahkatakki ei enää lämmitä viimaiselta tuulelta saatika öisiltä reissuilta. Ehkä viimein on aika todeta että pitäisis sitä siirtyä tumppu ja pipokauteen, villasukkien tosin jo olleen perusvaatetus koko ajan kotosalla sipsuttaessa. 

Samalla huomaa oman matkan täällä suunnalla hupenevan. Puoliväli taidettiin ylittää vähänaikaa sitten ja nyt siis lasketaan päiviä pienempään. Ei en halua tehdä sitä. To-do -listani näyttää liian tekemättömältä. Kohta alkaa olla aika nyt tai ei koskaan! Siitä sitä sitten lähdetään rakentamaan normaalia elämää.. Tai siis mitä normaalia? Onko tämä aika täällä jotain muuta. Itseasiassa vähän siltä tuntuu. Vähän kuin eläisi jotain muuta elämää. Hieman ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. Jos saisin valita voisin jäädä nyt ja tähän. Ehkä syystä etten halua murehtia tulevaa, en ehkä halua miettiä mitään muuta vaikka ehkä pitäisi. Kaiken sulkeminen ulkopuolellekaan ei toimi. Tiedän että asiat pitää kohdata kuitenkin jossain vaiheessa. Todellisuus voi satuttaa, mutta se myös vahvistaa. Tiedän että tämän matkan jälkeen olen hieman vahvempi, todellakin hieman erilainen vähän joka suuntaan, mutta myös toivottavasti edes osaksi sama ihminen, joka kuitenkin osaa palata siihen mistä oikeastaan vain vähän aikaa sitten tänne matkattiin. 




Hups paljon ruokakuvia

Lenkkiä järven rannalle syyssäässä

perjantai 23. lokakuuta 2015

Half past

Blogi ammottaa tyhjyyttä matkan jälkeen. Mitä sitä tapahtuukaan reissulta palattua. Hetket upeissa maisemissa ja uusissa ympyröissä piirtyy mieleen ja toivottavasti pysyy siellä. Paluu arkeen tapahtuu nopsaa tai pikkuhiljaa. Itsellä ainakin tällä kertaa nopeasti. Aamu 8 takas asemalla ja 10:15 jo luennolla, muka valmiina esitelmään. Ei todellakaan! Ennen olisin ollut kauhuissani, nyt ehkä vain liian väsynyt matkan jäljiltä tajuamaan suoritusta. 

Paluu kotiin oli kuitenkin mukava. Vaikka matka on aina niin erilaista, ihmeellistä, uutta ja jännittävää on se parasta tulla takaisin tuttuihin piireihin. Etsiä takaisin rutiinit, joista nautin. Matkan jälkeen päätin taas aloittaa hieman itseni kokoomisen siihen entiseen. Haluan liikunnan ja ruoan tasapainon kuntoon. Matkallakin tuli syötyä mitä milloinkin sattui olemaan tarjolla. Ruoka-ajat heitteli ja suuhun mahtui mitä epätavallisempiakin kokeiluja. Kotiin palattua kaipasin lämmintä ateriaa ja parasta kaikista, eli aamupalaani:)

Paluun jälkeiseen arkeen on kuulunut parit luennot, tankotanssitunti, kahvittelua ja koulutöiden aherrusta. Motivaation puutetta on ilmassa. Samoin uutta matkakuumetta, mutta epäilen rahojeni puolesta. Opiskeluinto tuntuu putoilevan lehtien mukana yhä vain kauemmas. Toivottavasti saan sen poimittua takaisin ensiviikon kotitenttiä ajatellen. 

Täytettyjä paprikoita oli ruokalistalla eilen. Sisältä löytyy bulguria, herkkusieniä, kikherneitä sekä tuorejuustoa

maanantai 19. lokakuuta 2015

Norway part III

Viime yö matkattiin siis takaisin Bergeniltä Karlstadiin. Bussissa vietetty yö, joten olo ei mikään virkein mahdollinen. Ensin katsottiin Hobitti -elokuva, jonka jälkeen yritin, ja yllättävän hyvin onnistuinkin, nukkua. Heräilyä tietysti välillä varsinkin pysähdyksissä mm. tankkaamaan sekä Oslossa, kun muutama kyytiläinen jäi matkasta sinne.

Paluu kuitenkin vielä edellisiin päiviin ja matkan varrelle. Laerdalista matkattiin Flåmiin ja siitä vielä eteen päin, josta suurin osa porukasta suuntasi vuonovenereissulle. Matkalle mahtui (muistaakseni) euroopan ja ehkä maailman pisin tunneli 24,5km. Se sujui yllättävän nopsasti silmät kiinni mietiskellen. Muiden lähtiessä laivan kyytiin, me muut ajettiin bussilla takas Flåmiin, jonne laiva saapui parin tunnin kuluttua. Flåmissa parin muun matkaajan kanssa kiivettiin pienen mäen rinnettä ja jäätiin auringonpaisteeseen syömään lounasta eväsbokseista. Sieltä matka siis jatkui iltapäivästä kohti Bergeniä, joka saavutettiin illan jo alkaessa hämärtämään. Päästiin ihastelemaan auringonlaskua hostellin takana olevalle tasanteelle. Ihan huikeet maisemat löyty kyllä sieltä. En edes tiennyt Bergenin olevan Norjan toiseksi suurin kaupunki. Keskellä kohoavia vuoria matala ja laaja. Auringon jo laskettua oli pakko käydä ihastelemassa valomerta. En ennen ole sellaista kokenutkaan. Siitä kun olisi saanut itselle teetettyä kaupunkikuvan muistoksi..

Sunnuntai oli siis viimeinen päivä, joka vietettiin Bergenissä. Aamu käynnistyi mahtavasti aamupalalla, joka kuului matkan hintaan. Maha täytettiin kyllä aikas kiitettävästi. Ei mikään hotelliaamianen, mutta hyvät leivät päällysteineen, jogurttia eri höystöillä(myslit ja murot) sekä kahvit päälle. Käppäiltiin bussipakkailujen jälkeen keskustaan, josta 12 alkoi parin tunnin mittainen kaupunkikierros. Siinä tuli hyvin käytyä paikallisia nähtävyyksiä lävitse oppaan selostuksessa. Sen jälkeen oli koko päivä ja ilta aikaa kierrellä kaupunkia. Harmiksi sunnuntain kunniaksi mm. vaatekaupat ja muut paikat olivat kiinni. Aika kuluikin siis fika/lounastauolla auringon paisteessa satamassa, kujia kierrellen ihanien puutalojen lomassa sekä mahdollista ruokapaikkaa tutkaillessa. Lopulta päädyin toisen opiskelijan kanssa pizzalle (pitkän muka halvan ja hyvän paikan etsinnän jälkeen silti niin kalliiseen paikkaan). Oli hyvää, vaikka tietysti lihattoman lokakuun kunniaksi, jouduttiin jakamaan vegepizza. Maistui se mulle ainakin vallan mainiosti täytteen koostuessa nimittäin mm. oliivista, avogadosta, pinaatista, tomaatista, sienistä ja juustosta. Hieman erilaista siis kuitenkin. Hinnat meinaan hivuttaitui joka paikassa heti 150 NOK paremmalle puolelle ja hieman parempaa katsellessa hinta oli helposti yli 200 NOK eli n.22e. Tietysti sitä kerran olisi voinut hieman paremmastakin maksaa, mutta päädyttiin melkein opiskelijapudjettiin ja jaettiin pizza jolle tuli kuitenkin puolikkaallekkin hintaa se 12e, joten ei ollut meidän lopullinen paikkakaan mikään halpa ravintola.

Norja ylipäätään osoittautui ylitsepääsemättömän kalliiksi. Paikallisessa Pressbyrånissa/R-kioskissa kahvi oli 20 NOK (kahvi+fikalisäke 30 NOK), kun se ruotsin puolella Pressbyrånissa on opiskelijalle 10 kr (15 kr). Eli tuplana tämä hinta.. Kaupassakin sai kyllä yrittää kalastaa sitä helpointa vaihtoehtoa ja mun matkaeväät koostui leivästä, hedelmistä, nuudelista ja kasvksista/vihanneksista ym. Taidan siis olla ihan tyytyväinen etten päätynyt Norjaan vaihtoani suorittamaan. Olisi voinut tulla lainalle heti käyttöä markan alettua...

Nyt siis paluu takaisin kotiin. Tai siis.. No tämänhetkiseen kotiin. Aika jännää. Vähän iski koti-ikävä eilen matkaa tehdessä. Olisi vain ollut rento palata Suomeen Tarttilaan ja astua tuttuun kamaraan. Niinkuin aina ennen tällaisten matkojen jälkeen. Mutta ei tällä kertaa niin käynyt. Matka jatkuu vielä. Hyvä niin!! Paluun siihen arkeen tehdään onneksi myöhemmin.

Tähän maisemaan ihastuin kovasti 




Poseerausta veneen kyljessä

Kaupunkimaisemaa auringonlaskussa 







Kaupunkikuvia Bergenistä

lauantai 17. lokakuuta 2015

Norway part II.I

Oli vielä pakko palata kuvien kera paluumatkalta ja illalta. Jos vaan jostain voi tykätä niin näistä maisemista. Täällä sitä miettii, että ton talon omistaja on varmaa toteuttanu unelmansa tänne tullessa. Vaikka varmaa suurin osa tänne vain syntyy, voin kuvitella kuinka itsekin ajattelen täältä löytyvän unelmien tonttipaikka joko ihan asuntoa tai edes mökkiä varten. Kuitenkin sitä samalla miettii olisiko se vain kiva kokea kerran. Pieni hetki täällä ja se siitä. Voiko näihin maisemiin kyllästyä tai edes tottua. Ajattelisinko samoin joka aamu herätessäni ja ihmettelisinkö luonnon kauneutta ja kaikkea ympärillä. Ehkä se on mahdollista.. Vaikka itse täällä joka kerta havahdun yhä enemmän ja enemmän ihastelemaan maisemaa.







perjantai 16. lokakuuta 2015

Norway part II

Oslosta siis matka jatkui Læerdaliin. Päivä kului bussissa istuen, mistä mun sel ei selkeesti tykkää. Pysähdyksiä tais olla 2-3 ainaki ruokakauppa ja kirkko. Mutta matka oli kyl upee. Vaikka Oslon pätkä jäi vähän kaiveluttaan oli nää maisemat kyllä matkalle lähdön arvosta. Että mä tykkään näistä korkeista huipuista, vedestä, taloista ja mökeistä rinteillä ja kylissä. Ennen ei ole sitäpaitsi näin syksystä tullut matkattua, joten ruska tuo upeat värit esille. Kuin kukkasia ois paikotellen rinteet täynnä! Mieli saa rauhassa levättyä täällä. Oman mökin kun joskus omistais. En vaa tie oisko nää paikat mulle turhan kaukana kaikesta. Ainakin omasta kotoo. Matka tulis kestää liikaa, vaikka ois ehkä sen arvosta. 

Lærdalii siis saavuttii illansuussa. Ruoan väsäilyä, huomisia pakkailuja ja pieni hetki käytiin käppäileen kylällä. Oli kyllä jo aikas pimeetä kun saavuttiin, joten parhaat näkymät jäi näkemättä.. 

Tänää eli perjantaina oli vuorossa glaciar tour. Bussi starttas tuttuun tapaan myöhässa n.8:20. Pari tuntia ajelua ja lauttakin välissä ennen määränpäätä. Tai siis alkua. Varusteet matkaan(onneks sai lainaan ilman lisämaksua kunnon vaelluskengät sun muut tarvikkeet mm. hakku, piikit kenkiin..) Sieltä siis porukka kohti jäätikköä. Se matka näytti lyhyeltä mutta olikin yllättävän pitkä. Varustuksesta ohjeena oli lämmintä ja vedenkestävää.. No mun toppaukset osoittautu ekan 20m jälkeen 5* liian paksuiks.. Joten hikeä pukkas. Turhan rankka siis siihen asustukseen vaikka sitä vähensinkin matkan varrella. Näkymät oli silti upeat vaikka välillä sai pelätä henkensäkin puolesta.. Isot rotkot alla tai vieressä. 

Hengissä selvittiin takas ja nyt bussilla takas hostellille. Uuvuttava matka ja taitaa sänky kutsua tänää aikasin. Nyt jo väsy painaa kovasti lihaksissa ja päässä. 

Näistä maisemista sitä herättii ja lähettii



Matkalla mennessä ja tullessa









Siinä vähän matkakuvia tourilta









torstai 15. lokakuuta 2015

Norway part I

Eilen alkoi meidän matka vuonoille naapurimaahan. Siis hieman lisää kohti länttä. Ennen yhtä bussi lähti liikkeelle Karlstadista kohti Osloa.. Matkan piti kestää 2,5-3h, mutta pysähdyksineen sun muun kanssa oltiinkin perillä vasta n.17:30.. Aika tutustua Osloon jäi siis odotettua lyhyemmäksi. Hostelliin kamat ja kohti keskustaa. Katsastettiin hienot näkymät hotellista, kierrettiin arkkitehtuurinen oopperatalo upeessa auringonlaskussa ja sen jälkeen suuntasin toisen matkaajan kanssa keskustaan. Ilman määpäärää käppäiltiin pitkin katuja ja pongattiin jotain paikkoja. Pimeys ehti jo laskeutua ja palattiin parin mutkan kautta hostelliin ennen puolta 9. Nopsaa vähän murkinaa ja kokoonnuttiin porukalla lähteäksemme paikalliseen yksille tai mitä kukakin halusi. Päädyttiin ihan rentoon, mutta kuten kaikki Oslossa, kalliiseen paikkaan. Siideri 8,5€ ei ole mun budjetissa! Se sai riittää tälle illalle ja mielelläni palasin hostelliin keräämään voimia.

Torstain lähtö piti tapahtua 8:30 mutta bussi taisi startata 9:22.. Eli jälleen odottelua. Hmm, sitä mitä vihaan eniten matkalla. Sen takia järjestetyt matkat ei sovi mulle. Tykkään olla ajoissa ja toimia täydellä teholla koko ajan. Toinen miinus reissuun.. Oslokierros tapahtuikin pääasiallisesti bussilla ajellen. Pysähdyimme kävelemään vain veistospuistoon ja, oo yhteen mulle kohokohtaan erityisesti nuoruusajoilta eli, Holmenkollenille. Lopuks vie auringonpaistetta ja ilmasta fairtrade-kahvia satamassa. Kaupunki jäi siis hieman valloittamatta:/ ehkä pitää tulla omalla ajalla uudestaan, jos raha ja aikataulu antaa myöten myöhemmin. Nyt kuitenkin bussi suuntaa kohti Lærdalia. Toivottavasti upeat maisemat odottavat siellä ja matkallakin! 


Maisemia oopperatalolta auringonlaskussa

Kallis, kylmä mutta niin hyvä ja pakko saada ben&jerrys

Aamukahvi oli ihan pakko saada (tuplahinta versus ruotsi)

Veistospuistossa



Holmenkollen

Söpö ruoka-auto torilla

Mun laiva nimeltä Johanna odotteli sie


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Loppua kohti

Nimittäin viikon loppua. Sunnuntai, joka on kulunut jotenkin ohitte. Pienessä stressissä, kiireessä, tyhjässä.. En tie. Aamu alko kahen viikon tauon jälkeen pikku lenkillä. Oon tosiaan ollut kaks viikkoo täysin sportittomana. Eka viine viikolla halusin päästä eroon kurkkukivusta ja nuhasta sekä varmistaa terveempi viikonloppu Göteborgis. Tää viikko taas on ollu nii täynnä kouluhommia, että jotenkin oon päästäny sen verottaa mun aktiivisuudesta, joka normaalisti pitää hyvin kiinni. Todella outoa mulle. Ja sen huomaa. Paikat on täysin jumissa, oon väsynyt koko ajan ja tutuu puuduttavalta.. Toinen muutos täällä on ollut totaalinen ruokavalion romahdus. Tiedän itsestäni, jos aloitan huonon ruokailutavan, se jää päälle. Herkut ikäänkuin päätyvät jokapäiväiseen elämään kun ne sinne kerran-kaksi päästää. Samoin ehkä tämä lihaton elämä on tuonut omat haasteet. Ennen tiesin täysin mitä kaupasta otan mukaan ja mitä teen. Nyt vain sohlaan edes takas ja lautanen täyttyy tylsyydestä. Tai ainakin liiaksi, omaan tottumukseeni, hiilareista. Se on ehkä toinen syy omaan väsymykseen ja huonoon oloon. Kroppa ei oo tottunut siihen ja kertoo sen. Aion kuitenkin parantaa tapani pian. Tarkotus on ottaa takaisin vanha minä ja kohottaa loppusyksystä vireystasot ennen täysin pimeää kautta. Se talvi sieltä kun tuntuu lähestyvän.

Tänään siis päivä starttas hyvin mutta sitten odottelua illan synttärijuhlakakun tekoa varten. Lopulta kumppanit tuli ja huoh kestipä kauan. Tuli ruma mutta toivotaa että se maistuu joltain:p Oltiin myös synttärisankarin kunniaks keilaamassa keskustassa. Vitsi oli kivaa mut en saanu mun Levi-moodia kehiin. Eli ei yhtään täyskaatoa. Pettymys oli suuri. Syytän siis paikkaa, eihän mun taidot minnekkä tietenkä oo kadonnut. Vielä on luvassa juhlintaa myöhemmin illalla. Pitää ehkä puoleen yöhön valvoa, sillä varsinainen synttäripäivä on vasta huomenna! Sitä odotellessa siis. Pitää ehkä ruveta valmistautuun jo keskiviikon lähtöön. Ouu Norja. Odotuksia löytyy!! 

Keilailua tältä päivältä

Semmone tällä kertaa.. Haluu leipoo jotain kivaa joku päivä!!

Tällasta viikonlopun menua riisiä + wokkivihanneksia(mm porkkana, punasipuli, papuja, paprikaa), sipulia, papumix ja herkkusieniä