Coldness

Toinen viikko potkaistiin tänään käyntiin.. Niin mistä sen nyt laskeekaan. Tässä tapauksessa siis opiskeluviikot Suomen puolella ja vielä tänä vuonna. Vastako viikko takana tuntuu tällä hetkellä. Niin nopeastikko se kaikki tulee ja lähtee käyntiin. Ilmeisestikkin.. Kyllähän sitä kaikkea mahtui siihen aikaan. Opiskelut tosiaan lähti käyntiin vieläkin varsin sekavissa merkeissä. Ensin sitä luuli kaiken olevan kunnossa ja hyvin suunniteltu mutta mieli ja ajatukset päättivätkin lähteä toiseen suuntaan. Muutamat päivät ovatkin kuluneet siinä kuuluisaa todellista aikaansaamisesta välttäen.. Samoja sivuja pyöritellen ja pohtien juuta ja jaata. Semmoinen ei sovi tällaiselle yleensä aikaansaavalle aikatauluihmiselle. Toivotaan että pian ratkaisua löytyy ja päästään taas touhun pariin.. 

Kuten jo esillä olikin toi uusi vuosi myös uusia tuulia normaalielämään. Päätin nimittäin vähentää lihan syöntiä. Tuntuupa taas että mennyt tähän monen jalanjäjissä juuri nyt. En siitä nyt tiedä. Itsellä se lähti suuremmin vaihdossa opinnoissakin tulleiden asioiden kautta. Haluaisin elää niiden arvojen mukaan, jotka itselle koen tärkeäksi. Sen vuoksi haluan tehdä oman osani ja ehkä tämä on yksi niistä. Paljon on vielä pohdittavaa ja mietintää tämänkin saralla, mutta kuten aina omissa rajoissani ja siinä minkä koen hyväksi. Itse teen valintani ja koitan tehdä ne myös avarasti katsoen. 

Vuoden alkuun mahtuu myös uusia reenituulia ja itsensä haastamista. Tällä kertaa kokeillaan jotain muuta hetkisen aikaa, vaikka kyllä ne muutama salikerta jo nostaa salikissan fiilistä kattoa kohden. Katsotaan, katsotaan.. Tavoitteetkin meinattiin jo kirjoittaa. Vaihtelua siis rytmiin. Tänäänkin itselle uudessa jumpassa yliopistolla. Crosstrainingia tutuks. Ehkä uus vikottainen juttu tästä mulle!! Nyt kun pakkaset paukkuu ei meikälaista taida meinaan ihan heti lenkkipoluille saada.. Vaikka pitäisi.

Olihan tätä kaivattu 

Kyllä my oatmeal every day

Auringonnousut on ollu omaa luokkaansa

Sosekeitto vei kielen.. (Peruna-porkkana-lanttu)

New year new me

Eikö se aina mene niin.. Kuuluisat uuden vuoden lupaukset ja muut odotukset. Ja kyllähän niitä itsellekkin osaa kasata. 

Mutta nyt lähinnä ajatuksia tulevasta. Tällä viikolla palattiin tuttuun vuokrakämppään jossa osoite on ollut jo parisen vuotta. Aika hurjaa. Kuin kaikki olisi ollu paikallaan, ennallaan ja muuttumattomana syksyn. Ja niin se tavallaan on ollutkin. Välissä saattaa tapahtua vaikka ja mitä mutta jokin vain säilyy..

Paluu on tuntunut hieman sanoisiko suoraan hankalalta. Vielä ei ole saanut oikein mistään kiinni. Tuntuu, että koti-ikävä iski jo ensimmäise iltana enemmän kuin koko syksyn aikana jossain todella paljon kauempana. Huomisen päivän sivu käännetään siis samalla hieman paniikissa mutta myös toiveekkaana. Onhan se elämä täällä ollut omaa joten miksi se ei olisi nytkään. Asiat tuppaavat järjestymään. Liika pohdinta ja ajattelu, joka niin tyypillistä minua on tuppaa vain kummittelemaan.

Samalla on tullut eteen asioita ja suunnan vaihdoksia näin paluun sekä uuden vuoden kunniaksi(tai sitten oikeastaan vain oman sisäisen päätöksien kautta), jotka tuovat omaa ripausta sekä uusia suuntia tämän kirjoittajan maailmaan. Niitä katsastellaan myöhemmin. 

Kotipiha

Pakkanen ja kylmyys