Tuli, meni, keskikesä

Niin se vaan juhlittiin se yks vuoden railakkaimmin juhlittu päivä ihan kansan tasolla.. Itsellä se meni mökkeillessä, aivan liikaa syöden ja rentoutuen kyllä vaikka välillä sai aikatauluttaa ohjelmaakin, että sai suurimman osan niistä listalla ja mielessä olleista asioista yliviivattua. On se kyllä totta että mieli pääsee rauhottuu tuolla järvellä. Ei voi mitää, että oli taas nättiä kattoo auringon värjäämää taivasta, peilityyntä järven pintaa aamuyöllisellä wc-reissulla ja aurinkoista ulappaa veneen keulassa. Eihän sitä kauaa kestänyt mutta siitä otettiin ilo irti ja muut asiat jätettiin suosiolla taka-alalle.. Taidettiin ottaa urheilustaki kunnon loma ja tankattiin hiilarit koko kehoon loppukesäks, hups!

Tästä on sit taas hyvä ollu palata arkeen eli töiden pariin, ihmisten vilinään ja kaupungin maisemiin. Eilen ystävän kanssa käytiin taas meren rantaa ihastelemassa ja kurkkasin siinä ekaa kertaa Löylynkin ovesta sisään. Again yks uus paikka korkattavaks todellakin pakko kesällä päästä lasi kuohuvaa sinne nauttimaan.. Sitä siis odotelles:) kukahan tulee seuraks sen näkee. 

Samalla matkalla kyllä tuli pongailtuu muitakin ruoka/juoma/kahvilapaikkoja jotka pitää laittaa muistiin. Jos vierahita joskus pääsee tulee niin on mihin mennä.

On se ihanaa

Mun juhannusheila

Kyllä sitä ruotuun päästään

Mun rakkaudesta kivitalokujiin ei päästä eroon kovin helposti

Juhannus häämöttää

Taas tutulla paikalla tässä istutaan bussissa. Suunta näin työpäivän jälkeen keskustaan. Jos sitä sais vielä muutaman paikan kierrettyä iltatuimaan, ei haittaa että viikonlopun on poissa. Eikä kyl varmaan haittais vaikka jäiskin kiertämäti. Luvassa ois meinaan vanhempien luo matkustus ja juhannuksen vietto. Mökkeilyä, ruokaa ja rentoutumista ilmeisesti ois tiedos. Eka kerta tänä kesänä ja saa nähä jääkö viimeseks. Toivottavasti ei, mut ei sitä koskaan tiedä mitä kesä tuo tullessaan. Enpä oo hirveesti tulevaa suunnitellut etukäteen ilmeisestikään. Pitäis kyl ehkä et sais aikaan ne halutut matkat ja muut. No ehkä se kesä ei vielä tähän juhannukseen lopu vaikka kovasti niin tunnun luulevan. Jotenkin se on aina se kesän yks huipennus ja sen jälkeen lähtee vain pimennys ja pakokauhu tulevasta syksystä. Eipä nyt kuitenkaan stressata taas jotain mistä ei vielä mitään tiedä. Eletään hetki tässä ja toivotaan ettei tummat pilvet halua enää sataa, paikat on auki ja nään jotain kivaa:) huomenna ollaan taas jossain muualla! 

Juu kyllä se on puuroa..

Taas ihastelin näitä kujia

Alppiruusupuistossa fiilistelemässä 

I want

Paljonkin. Nyt taas perjantai. Mihin se viikko vierähti nopsaa. Jonnekkin jotain odottaen. Viikonloppua vai. Oli suunnitelmia muttei enää. Suomen kesäsää ei haluu tehä yhteistyötä selkeesti. Noh, onneks viikkoon kuului paljon hyvääkin ja lämmintä säätä. Pääsin jopa ottaa vähä aurinkoo kerran tos töitten jälkeen. Keskustassakin käväsin nauttiin ihanista maisemista ja mukaan tarttu uudet lenkkarit. Niitä testailtiin tänään sit jo pariin otteeseen. Ihan hyvältä tuntu. Paitsi nyt kyl pohkeet jumis mutta syytän portaita en kenkiä:p

Eilen sadesään kunniaksi kävin hyvän ystävän kanssa kiertelemäs kauppakeskusta ja herkuttelemas pehmytherkulla. Tänään oli onneks eilistä vähän parempi ilta siis. Paitsi, että kyllä se tossa näköjää alotti jo taas vettä tarjoomaan taivaalta. Mukavasti ropisee ikkunan pieleen.. Saa nähä häiritseekö unta. Saa nyt sit nähä mitä huomiseen sadepäivään saa kasattuu. Selkeesti siivousta ja lukemista;)

Täs mun uudet (tylsät mustat) addut

Kesä on tehty auringosta ja jätskistä

SunDay

Tosiaa tänää oli kyllä niin rennoista rennoin sunnuntai. Tai no joka paikkaa kivistää, että ei sitä sängynpohjalla vietetty. Aamu käynnistyi joenvarsilenkillä käppäillen. Sit herkku aamupalaa päälle. Suihkun kautta hyppäsin eväskassi mukana bussiin ja keskustaan. Jalat alle ja kiertään kohteeseen X. Joka tälle päivälle oli Katajannokka. Sieltä löytyikin mitä ihanampia kujia. Tuli taas sellanen hetki et miks sitä aina toivoo jotain mitä ei voi saada ja sit huomaakin et se on siinä. Ihan uskomattomassa paikas taas oltii. Osasin nauttia kerrankin. 

Loppupäivä kului sit Kaisapuistossa kuunnellen esiintyjiä radio aallon ilmaiskonsertis. Yks kaveri tuli ja innosti mut ONNEKS mukaansa:) Oli ihana ilma ja hyvä fiilis. Jatku ihan iltaan asti ja nyt vasta iski väsy ja taju että huomen taas pitäis ottaa työvaihde päälle ja jaksaa painaa. Täst päiväst mä kyl tykkäsin.

Wuuh I just 😍

Siel oltii kattoos

So fast

Aijaha arkiviikko ois taas taputeltu. Kui nopsaa tääkin viikko menny. Viikko sitten olin jo kotona ja eessä oli juhlat. Miten vilahtikin ohi ne ja paljon muuta. Sitä rupee kohta herään todellisuuteen että jos kesä menee näin nopeesti niin kohta mä oon jo koulun penkillä takasin ja kaikki on ohi. Se mitä piti tehä ja saada aikaan. 

Pakko siis varmaan alkaa suunnitelmista tekoihin ja niin saada se mitä haluaa. Ainakin pala siitä. 

On sitä taas täällä itekseen ollessaan huomannut taas kaikenlaista. Mitä elämään haluis, mitä siitä jo löytyy ja mistä asioista on tullutkaan riippuvaiseks tai ihan vaan minkälainen ihminen oon. Uudet tilanteet vaan pakottaa ottaan uutta näkökulmaa, tilannetta haltuun eri lailla ja sopeutumaan. Mitähän kesä vie tuokaan se nähdään.. 

Taas mun maisemakuvia hups

Haluu kuvailee lähelle tota toisen kuvan ottopaikkaa. Sie oli huikeita rakennuksii. Just sellasia kun tykkään kattella.

Valkolakit

Taas sitä havahtu tähän vuosien vierintään. Eilen juhlittiin pikkusiskon ylioppilaaksi valmistumista ja samalla sitä tajus, että omista juhlista oli päässyt jo neljä vuotta kulumaan. Eilinen ilta ja aamuhan olivat vielä kiireistä touhua. Osannut jo vähän unohtaa mitä kaikkea tekemistä siinä tarvittiinkaan.. Tällä kertaa ei kyllä kovin paljoa päässyt/joutunut/kerennyt tekemään kun hiukkasen leipomaan ja paikkoja katsastaan. 

Viimeiset tämänmoiset tässä talossa. Tai ainakaan meidän perheen kanssa. Muita juhlia kyllä tulossa vielä, mutta eipä valkolakin saajia. Huikeesti haluan siskoa vielä onnitella. Samoin kuin kaikkia muitakin. Iso työ takana ja monesta haasteesta selvitty. Kyllä sen oman lastinsa vielä hiukkasen muistaa. Onneksi aika muistot kultaa. Ei kaikke pahaa ja ikävää enää muistakkaan..

Se oli yksi aika elämästä se. Lukio ja kaikki se mitä siellä koettiin. Juuri olis ollut parahiksi mahis nähdä ne kaikki ihanuudet perjantaina (eli mun edelleen niin tärkeää lukioporukkaa), mutta joudun jättään välistä näitten juhlatouhujen vuoks. Toivon että mahis tulis nähä niitä viel uusiks kesän aikana. Viimestään elokuullan, kun yhtä paria päästään juhlimaan. Yhtä niistä tytöistä, jota ilman en ois monestakaan selvinnyt. Se joka on yks niistä tähdistä, jonka toivon pysyvän aina taivaallani! Ne sellaiset tekee elämästä välillä niin paljoa helpompaa<3

Siinä sitä mentiin lukiolle pitkästä aikaan tutuille hoodeille

Ruusuja keräänty hyllyille taas oima kimppu

Kesästä mansikkajuustokakkua tuli väsäiltyä itte kans juhliin