Mistä sen sais

Elämässä pitää välil viitsiä. Tehdä asioita, jokka ei oo ihan sitä herkkua, mutta myös niitä mistä nautit ja mikä innostaa. Näihin vaaditaan jotain yhteistä. Motivaatioo. Onks se sitä mikää saa tekee vaik ei haluu sitä mikä saa tekeen sillä haluaa vai mitä.. Usein se on vähä kaikkee. 

Välillä sitä saa kaivamalla kaivaa. Enkä tarkoita vain silloin kun kyseessä on ainaiset opiskeluhuolet, siivouksen alotus tai liian pitkäks venyneen todo-listan purkaminen. Välillä sitä joutuu ettiin niiden mukavienkin asioiden parista. Miks mä oikein teen tätä? Mitä mä tästä saan.. Välillä itellä ainakin motivaatio ja inspiraatio menee hyvin lähekkäi. Samoin motivaatio ja tahto. Usein motivaatioks riittää kannustava lause tai kuva, tieto siitä että muutkin on onnistunu tai etten ole yksin. Joskus se saattaa olla palkkio hyvän työn jälkeen tai tulos jota on odotettu. 

Ei kaikkeen kuitenkaa motivaatiota tarvita. Elämässä niin moni asia menee eteen päin omalla painolla eikä sillon tarvi miettiä mitään syvällisempää syytä toimilleen. 

Motivaatio tai usein sen puute nousee esille silloin kun sitä kipeimmin tarttis tai kun haluaa vähän lisäbuustia elämän kulkuun. Musta on välillä ihan kiva hakee sitä motivaatiota ympäriltä. Muista ihmisistä ja etsiä se oma tie. Kaikkia meitä motivoi vähän eri asiat ja hyvä niin. 

Joskus etsiminen on vähän hankalampaa, joskus taas helpompaa. Paras motivaattori tuppaa itella oleen joka asiasssa lopputulos. Se tunne kun asia on saatu hoidettua tai tavote saavutettua. Ehkä ei aina se paras vaihtoehto. Noo usein siellä odottaa ehkä joku palkkiokin perässä, mutta joskus vois motivaatioo etsiä jostain vähän muualta. Oisinpa mä jonkun motivaattori. Voin sanoo et moni ihminen on ollut mulle sitä ainakin! 

Täs yks tän päivän motivaation lähteistä

Nautin(ko)

Mitä on ne elämän parhaat hetket.? Ne missä tietysti haluaisi olla koko ajan. Jotain mistä nauttii, missä tuntee olevansa turvassa ja mistä saa iloa. Monta sellaistakin hetkeä mahtuu tähän arkeen. Välillä niitä ei vain edes huomaa. Tai ne katoavat toistensa lomaan. 

Näin ystävänpäivänä ensimmäisenä mieleen tulevat ne hetket ystävien seurassa. Niitä tähän viikkoon mahtui jälleen jos monenlaista. Vaikka flunssa tuntui kahlitsevan mut sisälle tai ainakin pois jostain mitä olisin muuten ehkä tehnyt jäi täten aikaa ehkä jollekkin muulle. Kahvittelut ja yhteiset illat seurassa, josta saa olla kiitollinen. Mitä sen parempaa löytyykään. 

Pienet oivaltamiset ja rentouttavat hetket kiireen ja stressin(joka itsellä tuntuu olevan vain pääkopassa tehtyä) keskellä ovat tervetulleita. Luopuminen siitä joka ei oikeasti ole tärkeää ja mieltä kohottavien asioiden haaliminen. Vaikka välillä vaikealta tuntuukin. Joskus siihen riittää edes hyvä kappale, maukas ruoka tai maisema kodin ikkunasta. Tän illan kohokohta saattaa olla leffa ja jäätelöpurkki. Kuka ties? 

Pinaattilätyi nammm

Sisko, kahvi ja juorut.. Parasta

Laskiainen tais mennä välis.. Oli pakko saada pullaa! Hups ei tainnu olla ainut