Marraskuun valot

Onko se tosiaan viimeinen päivä tätä kuukautta takana. Tuntuu kuin se vasta ois alkanut. Niin paljon alkuun mahtui sisältöä. Matkustamista ja elämää, joka ei aina tunnu reilulta tai hyvältä. Onneksi myös niitä vastakkaisiakin päiviä saatiin kuitenkin mahtumaan tähän kuukauteen. Kuten edelliset postaukset osoitti ei sitä ihan yhdessä paikkaa maltettu pysyä. 

Sen jälkeen onkin pysytty tämänhetkisen kotikaupungin rajojen sisällä. Iloittu pienistä hetkistä ja koettu kaipuuta. Voisin sanoa että mieli on pyörinyt ympyrää ja vuoristorataa enemmän tai ainakin eri lailla kuin koskaan ennen. Vaikea oikein sanoiksikaan pukea. Tai ehkä en edes halua yrittää. Lopputulokseen kun ei ole pää ja mieli selviytynyt. Eikä ehkä selviäkään. 

Sen kuitenkin tiedän että elämä jotain tuo tullessaan. Sitä ei vielä tiedä, että mitä.. 

Naapurin täydellistä hipovaa coocieta

Ekat piparit saksalaisittain

Ai että oli maukasta; kana, mozzarella ja kun sisältä vie paljastu tajuton kastike(hesen kastike) löfbergin cafessa

Löfbergin tehtaan kahvilassa kahvimaistiaisissa, jännä kokemus

Bohuslän matka jatkuu

Tai ainakin yritti jatkua, jos toista matka-aamua ajatellaan.. Nimittäin lähtö ei sujunutkaan ihan suunnitellusti vaan automme päätti jäädä yösateen jälkeiseen mutaan. Muutaman yrityksen jälkeen asuinpaikkamme omistaja soitti paikalle läheisen traktorinomistajan, jonka avulla pääsimme mäen ylös ja matka jatkui pienen paniikin jälkeen. Suunnitelmat siis menivät jälleen uusiksi ja ohjelmanmuutoksia päivän kulkuun ilmaantui. 

Skaftö kierrettiin kahvikupposet kädessä ja pienet kujat ja kalliorannatkin tuli koluttua. Sieltä jatkettiin kohti Smögeniä autolla ajellen ja lautallakin vuono ylittäen. Smögenissä koimme karun kylmyyden joka tunki luihin ja ytimiin. Silti pieni kävely rantakallioreitillä oli pakko kokea. Maisemat olivat kyllä jotain mitä en ennen olekaan nähnyt, joten varsin mielellään sitä hieman palelikin. Viereinen kyläkaupunki Kungshamn ajeltiin läpi ja satamassa poikettiin kahvilla ja herkkupalalla. Siihen päättyi reissu saaristossa ja matka jatkui Uddevallan kautta Karlstdiin. Uddevallassa etsimme illallispaikkaa ja päädyimme kotoisaan kahvilaan nauttimaan hyvästä ruoasta. Itselle päätyi viimein lautaselle se kauan odotettu västerbottenpaj, joka maistui kyllä erittäin hyvälle. Taitaa päätyä kokeiluun toistamiseenkin siis! 

Matka oli kyllä kokemuksia täynnä ja sen varrella oppi taas paljon uutta. Aivan uusia ulottuvuuksia tämä maailma taas tarjosi ja nämäkin maisemat haluan mieleeni tallettaa. Tällaiseen paikkaan aivan varmasti palaan kesällä uudelleen. Nuo valkoiset talot, satamat pienine punaisine mökkeineen ja loputtoman monet rannat jäivät kyllä kutsumaan todenteolla! 

Skaftö

Smögen och Kungshamn

Kosterhavets nationalpark & Bohuslän

Taas kirjoituksen ääreen, kun matkalla. Eilen aamusta suunnattiin länsirannikolle. Vuokra-auto alle ja menoks. Matka sujui mukavasti mutta lopulta liian hitaasti ja määränpäässä, kuten olin vähän etukäteen tutkaillut, ei parkkipaikkaa löytynyt ihan niin kun ois halunnut ja sinne meni meijän lautta.. Suunnitelmat siis uusiksi. Jaha, mitäs sit. Lähettiin käymään yhessä saaressa autolla ja ajeltii etelää kohti sillä ny menetettii si tavallaa yks päivä (siis mitä oltii huomiselle suunniteltu). Oli hieman huonoa säätä eikä sateelta kyllä vältytty. Greppestad ym. käytiin koluamassa ennen kauppaa ja mökille ajelua. Löydettiin majapaikka. Mukava ja sopiva mökki jossa ilta vietettiin. 

Aamulla tänään aikasin ylös. Check-out ja uus yritys. Lautalle 8:50. Ja sää kyllä oli mitä parhain. Auringon paisteessa Kosteröareille. Siellä tämä päivä kiertäen rannikkoa ja vähän sisäiosia. Ehkä joku pelasti meidät eilen ja tänään saatii aikas hyvä sää vaeltaa kallioita ja rantoja. Todellakin tykkäsin ja jatkoksi norjan matkalle löyty taas muutama unelmamökki. Onpas sitä vaikea valita mistä sitä sen mökin haluaisikaan. Liian upeita paikkoja kun tämä maailma meille tarjoaa. Ja luultavasti sitä unelmien paikkaa en edes ole vielä löytänytkään. 

Rannikkoa sateen keskellä

Ajelua ja iltaa satamassa

Kosteröar

Dream

Mitä ois elää unelmaa? Mitä siihen kuuluisi ja miltä se näyttäisikään? Siihen löytyy varmaan useita näkökulmia ja oikeita vastauksia. Itseltäkin niitä taitaa löytyä paljon. Tätä tekstiä aloitin kirjoittamaan makaessani sohvalla siskoni ja hänen poikaystävän asunnossa tukholmassa. Sillä hetkellä toivoin vain saavani maata siinä ja hengittää. Ajatukset kuitenkin katkaistiin ja ilta vaihtui toisiin suunnitelmiin. Sillä hetkellä kuitenkin elin hieman sitä yhtä unelmaa. Oma asunto tukholmassa, siellä töissä ja perjantai-ilta rauhallisesti leffaa katsellen. 

Se on se yksi niistä monista haavekuvista. Toinen, ehkä se pitkäaikaisin, mutta entistäkin kaukaisempi, on asua Parisissa ja omistaa oma kahvila/konditorio ja tarjota ihmisille mitä maukkaimpia kahvihetkiä. Niin ja asunnostani löytyisi ne ihanat leveät ikkunalaudat, jossa voisin istua ja katsella kaupungin vilinää lämpimän kupposen äärellä. 

Mutta toisaalta, kun tällä hetkellä rupesin ajattelemaan uudestaan unelmia ja mitä ne pitävätkään sisällään, tajusin että tällä hetkellä elän yhtä niistä. Siis vaihtoani Ruotsissa. Sitä yhtä haavetta, jota aloin ajattelemaan välittömästi opinnot aloitettuani. Ja nyt se on oikeasti sitä mitä teen tällä hetkellä. Ei sitä aina edes tajuakkaan. Siihen vain joskus saattaa herätä ja silloin pitäisi muistaa kiittää sitä että se todella tapahtuu. 

Silti, vaikka yhtä haavettani eläisinkin, on aina mielessä tulevaisuus tai ne muut unelmat, joita haluaisi toteuttaa. Sitä on vaikea vain jäädä paikalleen ja olla siinä. Tuohan se elämään aina jotain mitä voi tavoitella ja mistä voi saada ajatuksia päähänsä. Unelmat ne jatkavat elämistä aina ja ikuisesti. Ja ne, ainakin itselläni, pitävät elämän myös mielenkiintoisena. Ne tekevät meistä sellaisia kuin olemme. Sopiva haaveilu luo rikkautta elämään ja ehkä jopa motivoi tulevaisuuteen. Itse en ainakaan voisi kuvitella päivääkään ilman pieniä ja suuria unelmia, jotka pyörivät päässäni tehden elämästä välillä kurjan tuntuista mutta myös toivetta jostain muusta. 

Unelmat rauhallisista kahvihetkistä näiden tyttöjen kanssa spontanisti ovat kohta takana päin

Marraskuun alkua

Sade ropistaa ikkunan pieleen. Nukkumaan jälleen menossa. Yksi lauantai päivä takana. Itseasiassa kun kalenteria vilasin niin enää neljä lauantaiyötä tässä sängyssä tiedossa. Pikkuista todellisuutta tähän elämään. 

Mutta toinen sellainen on että meikä on jo ihan hullaantunut joulujutuista. Kaupat rupeavat pullottamaan joulukoristeita, herkkuja ja pientä ostettavaa. Mukaan tekisi mieli tarttua vaikka ja mitä. Itseasiassa jotain on mukaan lähtenytkin. Ensimmäiset joulukarkit ja lahjat odottavat matkaa ensi viikolla. Maistelussa on ollut myös jo piparit ja jopa glögi jota IKEAssa oli tarjolla. Vielä olen silti säilynyt suuremmilta houkutuksilta, mutta sitä en voi koko täälläoloaikanani ehkä tehdä.. Joululaulut yritän sentään säästää joulukuulle kuten viime vuonnakin. Ja luultavasti lahjat tulee kuitenkin hankittua viime tipassa kauheella kiireellä ja stressillä. Vaikka joulun rauha pitäisi muistaa ottaa heti alkujaan matkaan. Siitä on sitten hyvä lähteä nauttimaan kaikkea sitä mikä siinä juhlassa onkaan tärkeintä. 

Yks ihanimmista kuvista jonka onnistuin nappaamaan tällä viikkoa Karlstadin keskustasta 

Tässä tän päivän herkku-lounas. Superhyvä quinoa-katkarapu-avogado-keso-salaatti, joten kympin pisteet Machalle!

Matka muuttaa

Se suunnittelee ja miettii tulevaa. Haluaa tietää kaiken etukäteen ja olla varma, että asiat menee kuten toivoo. Pettyy ja turhautuu, jos niin ei tapahdukkaan. Löydän itseni näistä lauseista yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus voisi olla hyvä aika oppia näkemään asiat toisin. Ottaa vähän enemmän iisiä.. Huomata ettei kaikki ole niin vakavaa ja ehkä nähdä sitten jotain enemmän ympärillä.

Toivoin vaihtoaikanani kokevani uutta, oppia enemmän itsestäni, tutustua erilaisiin ihmisiin ja löytää se oma juttu. Suuria ja pieniä toiveita liittyy näihin kaikkiin. Jotain olen tainnut jo saadakin. Paljon sellaista mitä en edes huomaa tai välillä vain havahdun ajattelemaan ja toteamaan että wau todellakin.. 

Mitähän mä siis olen oppinut. Löytänyt heikkouteni, jotka tiesin harmikseni monet jo etukäteen, paljon uusia ulottuvuuksia, todellisuutta ja ajatuksia. Mitä sitten koettu? Niin paljon uusia juttuja ettei tila riittäisi, tavannut suuren määrän ihmisiä, joita en millään ilman tätä olisi kohdannut, olen löytänyt itseni liian vaikeista tilanteista, keskeltä epätoivoa, turhatumista mutta myös keskeltä hetkiä, joihin olisin halunnut jäädä vaikka loppuelämäksi. 

Vielä en ole läheskään kaikkea saavuttanut ja ehkä se onkin hyvä. Jos vaikka koittaisin vain elää päivä kerralla. Nauttia ja katsoa sitten mitä se elämä tuokaan. Älä suorita! Se on mun ohje, vaikka tiedän itse niin tekeväni. 

Nauti vaikka tästä maisemasta 

Tai ihanasta aamiaisesta 

Tai siitä mitä koit tänään ennen tätä kuvaa