Viimeinen

Viimeinen päivä, viimeinen kerta kun sut nään, viimeinen kerta kun astun nämä askeleet juuri tässä ja viimeinen kerta nähdä, tuntea ja kokea.. Kaikki! En sitä vielä tajua enkä haluakkaan. Ehkä huomenna junassa todellisuus iskee. Se että nyt on oikeesti paluun aika. En tiedä miltä se tuntuu. Se tuntuu samalla kertaa niin monelta eri tuntemukselta. Niin hyvältä mutta niin pahalta. En halua mutta haluan kuitenkin. 

Viimeiset viikot olivat hieman sumussa tarpomista. Ensin totaalista stressiä joka ehkä näin jälkikäteen kannatti jotta viimeinen viikko saatiin vain olla ja nauttia niistä hetkistä jota se eteen vielä onnistui tuomaan.

Siihen kuului yhteisiä viimeisiä hetkiä, paljon ruokaa ja niin paljon uutta pieneen mieleeni, jota en vielä osaa edes analysoida. Ilon hetkiä ja kyyneleiden pidättämistä. Monen moista tässä kaupungissa, joka on nyt osa mua. Luultavasti huomenna saadaan lisää pohdintaa tästä reissusta. Tässä vain viimeisen päivän pintafiilikset. 

Paketti kalenterista 

Mun eka oma perunalaatikko.. Eihä se samaa äitin herkkua ollu..

Eka paketti

Viimeisiä kertoja tällä polulla

Eka ja vika kebsu täällä

Mulla oli jo yks joulupäivä kera riisipuuron ja jouluruokien 

Tältä näytti food coopin julbordista 

Tässä kuvia meidän kerroksen joulupöydästä