Onko se tosiaan viimeinen päivä tätä kuukautta takana. Tuntuu kuin se vasta ois alkanut. Niin paljon alkuun mahtui sisältöä. Matkustamista ja elämää, joka ei aina tunnu reilulta tai hyvältä. Onneksi myös niitä vastakkaisiakin päiviä saatiin kuitenkin mahtumaan tähän kuukauteen. Kuten edelliset postaukset osoitti ei sitä ihan yhdessä paikkaa maltettu pysyä.
Sen jälkeen onkin pysytty tämänhetkisen kotikaupungin rajojen sisällä. Iloittu pienistä hetkistä ja koettu kaipuuta. Voisin sanoa että mieli on pyörinyt ympyrää ja vuoristorataa enemmän tai ainakin eri lailla kuin koskaan ennen. Vaikea oikein sanoiksikaan pukea. Tai ehkä en edes halua yrittää. Lopputulokseen kun ei ole pää ja mieli selviytynyt. Eikä ehkä selviäkään.
Sen kuitenkin tiedän että elämä jotain tuo tullessaan. Sitä ei vielä tiedä, että mitä..
Naapurin täydellistä hipovaa coocieta
Ekat piparit saksalaisittain
Ai että oli maukasta; kana, mozzarella ja kun sisältä vie paljastu tajuton kastike(hesen kastike) löfbergin cafessa
Löfbergin tehtaan kahvilassa kahvimaistiaisissa, jännä kokemus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti