Syksy

Pikkuhiljaa alkaa mieli asettumaan syksyyn ja tulevaan talveen. Ehkä se viimeinen niitti oli kellojen siirto talviaikaan. Vaikka se aikaa siirtääkin takaisin kohti kesää ei se hirveästi mieltä lämmitä. Yhtäkkiä huomaa kuinka lehdet ovatkaan muutuneet monenkirjaviksi tai jo pudonneet koristamaan maanpintaa. Se kesäöinäkin kuuma nahkatakki ei enää lämmitä viimaiselta tuulelta saatika öisiltä reissuilta. Ehkä viimein on aika todeta että pitäisis sitä siirtyä tumppu ja pipokauteen, villasukkien tosin jo olleen perusvaatetus koko ajan kotosalla sipsuttaessa. 

Samalla huomaa oman matkan täällä suunnalla hupenevan. Puoliväli taidettiin ylittää vähänaikaa sitten ja nyt siis lasketaan päiviä pienempään. Ei en halua tehdä sitä. To-do -listani näyttää liian tekemättömältä. Kohta alkaa olla aika nyt tai ei koskaan! Siitä sitä sitten lähdetään rakentamaan normaalia elämää.. Tai siis mitä normaalia? Onko tämä aika täällä jotain muuta. Itseasiassa vähän siltä tuntuu. Vähän kuin eläisi jotain muuta elämää. Hieman ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. Jos saisin valita voisin jäädä nyt ja tähän. Ehkä syystä etten halua murehtia tulevaa, en ehkä halua miettiä mitään muuta vaikka ehkä pitäisi. Kaiken sulkeminen ulkopuolellekaan ei toimi. Tiedän että asiat pitää kohdata kuitenkin jossain vaiheessa. Todellisuus voi satuttaa, mutta se myös vahvistaa. Tiedän että tämän matkan jälkeen olen hieman vahvempi, todellakin hieman erilainen vähän joka suuntaan, mutta myös toivottavasti edes osaksi sama ihminen, joka kuitenkin osaa palata siihen mistä oikeastaan vain vähän aikaa sitten tänne matkattiin. 

Hups paljon ruokakuvia

Lenkkiä järven rannalle syyssäässä