Valkolakit

Taas sitä havahtu tähän vuosien vierintään. Eilen juhlittiin pikkusiskon ylioppilaaksi valmistumista ja samalla sitä tajus, että omista juhlista oli päässyt jo neljä vuotta kulumaan. Eilinen ilta ja aamuhan olivat vielä kiireistä touhua. Osannut jo vähän unohtaa mitä kaikkea tekemistä siinä tarvittiinkaan.. Tällä kertaa ei kyllä kovin paljoa päässyt/joutunut/kerennyt tekemään kun hiukkasen leipomaan ja paikkoja katsastaan. 

Viimeiset tämänmoiset tässä talossa. Tai ainakaan meidän perheen kanssa. Muita juhlia kyllä tulossa vielä, mutta eipä valkolakin saajia. Huikeesti haluan siskoa vielä onnitella. Samoin kuin kaikkia muitakin. Iso työ takana ja monesta haasteesta selvitty. Kyllä sen oman lastinsa vielä hiukkasen muistaa. Onneksi aika muistot kultaa. Ei kaikke pahaa ja ikävää enää muistakkaan..

Se oli yksi aika elämästä se. Lukio ja kaikki se mitä siellä koettiin. Juuri olis ollut parahiksi mahis nähdä ne kaikki ihanuudet perjantaina (eli mun edelleen niin tärkeää lukioporukkaa), mutta joudun jättään välistä näitten juhlatouhujen vuoks. Toivon että mahis tulis nähä niitä viel uusiks kesän aikana. Viimestään elokuullan, kun yhtä paria päästään juhlimaan. Yhtä niistä tytöistä, jota ilman en ois monestakaan selvinnyt. Se joka on yks niistä tähdistä, jonka toivon pysyvän aina taivaallani! Ne sellaiset tekee elämästä välillä niin paljoa helpompaa<3

Siinä sitä mentiin lukiolle pitkästä aikaan tutuille hoodeille

Ruusuja keräänty hyllyille taas oima kimppu

Kesästä mansikkajuustokakkua tuli väsäiltyä itte kans juhliin