Ei meillä mitkään suuret juhlat olleet. Edellisellä viikolla äiti oli pitänyt jo ystäville omat pippalot rennommissa merkeissä. Nyt oli sukulaisten vuoro. Apukäsiäkin saatiin ystävän tyttärestä, niin ei tällä kertaa tarvinnut itse olla koko ajan miettimässä riittääkö kahvi tai tarjottavat. Mukavasti päivä meni ja lähimmät sekä hieman harvemminkin nähtävät sukulaiset tuli kerralla koottua yhteen. Tietysti isovanhempien näkeminen (muita sen väheksymättä) oli mukava näin vaihdon keskellä tavata.
Kuukausi kyllä vilahtanut niin nopeasti ettei se pari seuraavaa taida sen pidemmältä tuntua. Hui, hirveetä näin ajatella!
Päivä vilahti herkutellen nopeasti ja vaikka luulin selviäväni lähdöstä edellistäkin helpommalla ei itkupilli välttynyt kyyneleiltä. Nyt palaan takaisin kotiin paluu tuntuu hyvältä:) Siellä minua odottaa taas paljon uutta ja ihmeellistä. Kielen vaihdos taas edessä ja laukussa muutama suomiherkku.. Oli ikävä jo ruisleipää ja muille halusin fazerin sinistä tuoda maistille. Innolla huomiseen ja matkalle. Juna tutuksi:p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti