Karlstadiin saavuin jo maanantaina 17.8. Eli huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen. Ihan hullua. Toisaalta tuntuu, että vastahan tulin tänne, toisaalta taas että olisin ollut jo vaikka ja kuinka kauan täällä. Omaan huoneeseen on pikkuhiljaa asettunut ja ympäristö alkaa hahmottua. Nämä viikot ovat olleet kyllä toimintaa täynnä. Ensimmäinen viikko meni totaalisesti paikasta paikkaan juosten. Huoneessa ehti käydä nukkumassa, ehkä syömässä ja muutaman minuutin hengähtämässä, jos onnisti. Tällä viikolla alkoi koulu, eli itsellä vain onlinekurssi. Ohjelman puutetta ei kuitenkaan ole ollut vaan jokaiselle päivälle löytäisi kyllä menoa, kun vain jaksaisi. Muutaman päivän olenkin ottanut vähän iisimmin itselle, jotta on saanut asioita järjestykseen. Alussa on vain niin vaikea saada mitään organisoitua, kun kaikki on uutta. Vaatii aikansa asettua ja tottua kaikkeen ympärillä olevaan. Ja vielä, kun melkeinpä kaikki pitää hoitaa vieraalla kielellä. Aivot ovat joutuneet totaalisesti ylikierroksille ja sen on huomannut.
Täällä Karlstadissa kuitenkin tulen viettämään seuraavat kuukauteni. Oma huone on vielä vähän keskeneräinen. Haluan tänne vähän lisää minua, eli tavaroita ym. Omat haasteet tuo yhteinen keittiö. Aikataulutus, muiden huomiointi, siisteys, kommunikointi ja yhteiset säännöt. Meidän kerros ja ihmiset ovat kuitenkin olleet hyviä ja uskonkin ajan kanssa yhteisön vielä parantuvan. Vaihto-opiskelijoita tuli paljon, enkä varmaan vieläkään ole nähnyt kaikkia. Saatika kun nimistä puhutaan. Vain murto-osan muistaa tai edes on kuullut. Ihmiset ovat avoimia ja sosiaalisuutta löytää ympäriltä. Meidät on otettu loistavasti vastaan ja opastetaan mitä tahansa olisi.
Vieraan kielen käyttö se vaikeinta on ollut, eikä tullut yllätyksenä. Tiesin jo lähtiessäni kielitaitoni olevan todella huono, mutta täällä se todella iskee päin näköä, kun sillä pitää yrittää selviytyä. En olettanutkaan, että mitään ilmaiseksi saa, joten tiedän että se on vain minusta itsestäni kiinni, kuinka saan itseni todella yrittämään. Toivon todella, että parin kuukauden päästä se olisi erilaista. Että kaikki olisi hieman helpompaa.
Vielä sitä on vaikea uskoa.
Tähän mennessä illat ovat täyttyneet suurimmaksi osaksi järjestetyistä tapahtumista ja aktiviteeteista. Pian on kuitenkin orientaatiot ja Nollning ohi, jonka jälkeen meidän tulee itse organisoida kaikki tekemiset. Suunnitteilla on hieman matkustamista aiankin ja kaupunkiin tutustumista. Siis rahanmenoa.. Vaikka tänne lähtiessäni päätin olla murehtimatta siitä, on se silti minulle vaikeaa. Haluan kuitenkin nauttia tästä ajasta ja muistella sitä hyvällä, vaikka sitten hieman köyhempänä ensi keväänä. En halua miettiä jälkikäteen, että olisinkin voinut tehdä näin tai näin.
Nyt siis uusi viikko ja uudet haasteet edessä. Paljon tekemistä varmasti taas luvassa sekä niskasta kiinni ottamista. Luvassa on nimittäin myös, ei niin helpoimmasta päästä oleva, koulutehtävä. Tällä hetkellä aurinkokin edelleen paistaa, yritetään selviytyä eilisestä illasta sekä nautitaan että olen juuri tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti